Tällaista tänään, mitä tapahtui eilen? Marketin nuori kassa kehotti vanhempaa
naishenkilöä ottamaan seuraavalla kerralla oman kauppakassin, koska kauppa on päättänyt olla enää satsaamatta ympäristölle
haitallisiin muovikasseihin. Hämmentyneenä
rouva selitti anteeksipyydellen, ettei hänen nuoruusaikoinaan ollut tietoakaan
vihreästä ajattelutavasta. Kassa vastasi:
"Sehän meidän ongelmamme juuri on, kun te ette aikanaan välittäneet tarpeeksi
ympäristöstä."
Oikeassahan hän oli - ei meidän aikanamme ollut vihreitä
ajatuksia. Siihen aikaan palautimme maito-,
juoma- ja olutpullot kauppaan, joka lähetti ne meijeriin tai tehtaaseen
pestäväksi ja täytettäväksi, jotta samoja pulloja voitiin käyttää
uudelleen. Niitä todella kierrätettiin. Mutta
ei meillä mitään vihreitä ajatuksia silloin ollut.
Me kävelimme
kerroksiin kaupoissa ja virastoissa, koska joka paikassa ei ollut rullaportaita
tai hissejä. Ostoksille kävelimme, emmekä
hypänneet 200-hevosvoimaiseen autoon kun piti mennä parin korttelin päässä
olevaan lähikauppaan. Mutta kassa oli ihan
oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet.
Lastenvaipatkin
pestiin, koska ei ollut kertakäyttövaippoja. Pyykki kuivattiin narulla eikä 500 wattisessa vempaimessa - tuuli- ja
aurinkovoima kuivasivat. Lapset saivat
vanhempien sisarustensa pieniksi jääneet vaatteet, eivät aina uusia.
Mutta eihän meillä silloin tosiaankaan ollut
mitään vihreitä ajatuksia.
Siihen aikaan meillä oli vain yksi televisio
tai radio, eikä vastaanotinta joka huoneessa. TV-ruutu oli jokseenkin nenäliinan, eikä koko Uudenmaan
kokoinen. Keittiössä tehtiin ruokaa, se
hämmennettiin ja sekoiteltiin käsin, koska ei ollut sähkökoneita apuna.
Kun pakkasimme jotain herkästi särkyvää
postipakettiin, käytimme vanhoja sanomalehtiä suojaamaan lähetystä, koska ei
ollut styroksia tai kuplamuovia. Emme me
ruohoakaan leikanneet bensakoneella, vaan työnnettävällä leikkurilla tai
viikatteella. Pidimme lihaskuntoa yllä
työnteolla emmekä kuntosalin juoksumatoilla. Oikeassahan kassa siis oli, ei meidän päässämme mitään vihreitä
ajatuksia silloin ollut.
Kun janotti, joimme pulloveden sijaan vettä
kraanasta tai suoraan kaivosta.
Täytimme täytekynät musteella emmekä ostaneet
uutta kynää kun muste loppui.
Vaihdoimme partahöylään terän, heittämättä koko
kapinetta roskiin kun terä tylsyi. Siihen
aikaan ihmiset käyttivät ratikkaa tai linja-autoa matkantekoon ja lapset menivät
kouluun polkupyörillä tai jalan, eikä äidin
tai isän tarvinnut hoidella heidän takiaan 24-tunnin
"taksipalvelua".
Kotona oli yksi pistorasia eikä kokonaista rivistöä
kaikenlaisille elektronisille laitteille. Ei
tarvinnut käyttää tietokoneohjattua vempainta, joka on yhteydessä tuhansien
kilometrien päässä avaruudessa olevaan
satelliittiin, jotta löytäisi lähimmän pitsapaikan.
Eikö ole surullista,
että meillä ei ennen vanhaan ollut näitä vihreitä ajatuksia?
Lähetä tämä
jollekulle toiselle itsekkäälle "seniorille" :-), jolle joku näsäviisas nuori
saarnaa ympäristönsuojelusta. Kopioitu
kaverin seinältä, kirjoittajaa en tiedä.
- Tämä sai minut ainakin pysähtymään ja maistelemaa asiaa!!!
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti